|
Aamulla kun luin Hesarin ja Hämeen Sanomat huomioin yhden seikan, kokoomus on ainakin aloittanut äänien keräämisen maahanmuuttopolitiikan avulla. Eihän siinä mitään pahaa ole. Hyvähän se on, kun paljastavat korttinsa ensimmäiseksi, niin sitten muutkin puolueet voivat sepitellä omat tarunsa ja luvata jotain vieläkin parempaa. Hallituspuolueidenhan ei tarvitse edes odottaa uusia vaaleja, tottahan ne panevat jo tänä vuonna täytäntöön lupaamansa asiat. Ei kait sitä tarvitse ensi vuotta odotella? Itse asiassa hehän ovat voineet täyttää lupauksiaan jo kolmen vuoden ajan. Jokaisen äänestäjän päätettävissä on sitten, uskovatko näitä lupauksia enää. Kokoomuksen puoluesihteeri Taru Tujunen väittää ettei missään nimessä motiivina ole äänten kalastelu, uskokoon ken tahtoo! Keskustan Paavo Väyrynenkin on ehdotellut pakolaiskiintiön pienentämistä. Siis edelleen, miksi nyt? Eiköhän se keskustallakin ole vain vaalien ennakointia. Sitten kun vaalit ovat ohi, unohtuu tämä keskustelu taas muilta kuin Perussuomalaisilta, jotka ovat jo aiemmin ja oikeasti kritisoineet maahanmuuttoa. Kritisointi ei siis tarkoita minkäänlaista vihaa maahanmuuttajia kohtaan. Eihän syy ole muuttajan, vaan Suomen maahanmuuttopolitiikan. Kriittisyytemme kohdistuu kyseisistä asioista päättäviin. Uutena teemana kaikilla puolueilla on siis maahanmuuttopolitiikka, ai niin, onhan se ollut perussuomalaislla jo edellisissä vaaleissa. Viimeinkin hallituspuolueet ovat tajunneet, ettei sen ajama politiikka tässä asiassa ole kansantahto. Se, muistavatko ne sitä enää vaalien jälkeen onkin sitten taas eri asia.
Kreikka on aina ollut lähellä sydäntäni, olin Samoan saarella häämatkalla. Kreikassa saa hyvää perusruokaa jossa ei ole sen kummempia kommervenkkejä. Ihmiset ovat aina olleet ystävällisiä. Olen siis ollut Kreikassa myöskin viime vuosikymmenellä.
Nyt on sitten sinnekin tämä suomalainen maantapa, löytänyt tiensä. Vai olisiko kysymyksessä pakko-EU? Siihen oli ihan pakko liityä, muuten ei pärjää. Siihenhän meidänkin maamme oli ihan pakko liittyä. Nyt sitten makselemme muiden laskuja , olemmekohan saaneet takaisin puoliakaan siitä mitä olemme jo maksaneet. Ja kun selvitään Kreikan lisälaskusta, jo taitaa löytyä toinen maa ja kohde, jonne rahaa taas saadaan valumaan.
En osaa muuta sanoa, mutta kyllä ne kreikkalaiset salaatit ovat edelleenkin hyviä. Saa nähdä ,josko nekin lähitulevaisuudessa kärsivät inflaation.
Mieteskelin aamulla, mitä tapahtuu kun unohdetaan kaikki mitä ennen on tapahtunut ja eletään kuin eilistä ei olisi. Mistäkö tuli mieleeni. Näin unta, tapahtumista, jotka koin nuorena juuri ylioppilaaksi päässeenä, elämän auetessa täynnä mahdollisuuksia edessäni. Kuka olisin jos ne kaikki elämän tärkeät hetket unohtuisivat, eivätkä olisi vaikuttamassa ajatuksiin ja käytökseen tänäpäivänä.
Mikä siis muokkaa persoonallisuuttamme. Ovatko muistot vähemmän tärkeitä kuin nykyisyys. Pohdinnassani mietin dementoituvaa henkilöä, joka saataa täysin muutua sairauden edetessä. Tämä viittaa siihen, että muistoilla on merkittävä osuus persoonamme kehitykseen. Myös koulutus ja opetukset joita elämämme aikana saamme, muokaavat käytöstämme.
Tästä mietteeni siirtyivät vanhustemme hoitoilmapiiriin. Tietenkin, sehän on osa minun persoonaani. Siis takaisin asiaan. Kun geriatrian koulutukseemme saadaan lisää asenne- koulutusta, nousee hoidon taso huomattavasti. Myös osastojen johtajilla, on siis näinollen valtava merkitys hoidon tasoon. Mistä löydät sä ystävän? Sieltä missä on hyvä osaston johto. Näissä paikoissa vanhuksiamme hoidetaan hyvin. Nämä osastojen esimiehet saavat vähälläkin tehtyä vanhusten elämästä paremman, siirtäessään oman asenteensa myös muille työntekijöille.
Ihmisen aivot ovat kompleksi masiina. Jätän siis pohtimisen viisaammille. Kaikkea sitä tuleekin yhdestä unesta mieleen. Nekin ovat mielenkiintoinen tutkimuksen kohde, mitä unet viestittävät ja onko niillä oikeastaan jokin merkitys. Parasta lopettaa tähän ennekuin juttu jatkuu maailmankaikkiuteen tai ufoihin. Tällaista tälläkertaa, kevättä odotellessa, teidän Marianne K.
Taas tuli osoitettua, että missä EU siellä ongelma. Suomessa oli viimekesä loistava vilja- sadon kannalta. Nyt ihmetellään mihin varastoidaan puolimiljoonaa kiloa viljaa, pääasiassa ohraa. Suomesta sentään löytyi senverran fiksu virkamies, että ehdotti jotta vietäisiin ylimääräinen vilja Haitiin, jossa tunnetusti sitä tarvittaisiin. Mitä tekee EU? Se kieltää viljan viemisen koska se ei ole mahdollista joidenkin hintapoliittisten säädösten vuoksi, ei voi muuta sanoa kuin anna meidän kaikki kestää.Jos ei siis voida LAHJOITTAA TAI MYYDÄ HALVEMMALLA niin mielestäni jossain on Eu:ssa menty taas pahasti pieleen. Nyt sitä viljaa varastoidaan jopa Virossa asti, on siis järkevämpää viedä sinne varastoon odottamaan huonompia viljasatovuosia, jolloin se otetaan käyttöön. Come on, mitä muuta vielä tuleekaan, järjettömyyksiä toistensa perään.
Taas on ihmettelyyn aihetta, Matti se vaan istuu pallillaan ja ihmettelee miksi häntä haukutaan. Näin voi vallan huipulla eksyä poluilta ja kadottaa todellisuuden sekä oikeudentajun. Ensin oli laulu,mehu ja naiset sitten tuli lautagate, viimeinen epämääräisyys tämä jääviyskysymys, jonka tavallinen kansa heti ymmärtää vääräksi. Kyllä on Teflon- Matilla kova pinta, naarmuuntuu aina vaan lisää, muttei ymmärrä mitään vikaa itsessään olevan. Tajua jo Matti kansa ei sinuun enää luota. Astu syrjään heti ja vie kaikki muutkin filunkit hallituksessa menessäsi eli hajoita hallitus. Et tottavie ole Suomi-kuvaa kirkastanut. Kestää tovin, että sen joku taas kiillottaa.
Niinistö on siitä harvinainen politiikko, että hänellä tuntuu olevan tuo oikeudentaju kohdallaan. Sellaisia miehiä ja naisia lisää maamme johtoon. Kansanedustajat matkustakoon tavallisten ihmisten joukossa, ei mitään ensimmäisenluokan etuuksia ja sinne vaan jonoon terveyskeskuksiin, selviäisi moni pientuloisen murhe samalla reissulla. Se että on siellä eduskunnan kukkulalla, ei tee edustajistamme yhtään sen ihmeellisempiä, taitaa vain joiltakin se unohtua, kuka sinne heidät on äänestänyt. Se muistuu mieleen vain silloin kun niitä ääniä kalastellaan ja silloin tietysti luvataan taas ummet ja lammet. Ne lupaukset unohtuvat yhtä nopeasti kuin edellinenpäivä dementikolta.
Mielen sairauksien hoito tehottominta Suomessa. Helsingin Sanomien artikkelista 20.12.2009 todetaan, että mielen sairauksia hoidetaan Suomessa heikommin kuin monia muita sairauksia. Tämä selviää läntisten teollisuusmaiden OECD-järjestön vertailusta. Suomi pärjää hyvin monessa kohdassa, mutta ei mielenterveydessä. Sairastuneille se tietää riittämätöntä hoitoa ja kaikille muille rahanmenoa.
Meidän ei tarvitse hakea kaukaa selviä todisteita mielenhäiriöiden vaikutuksista joka päiväiseen elämäämme. Mitä muuta koulusurmat, Sellon ampumatapaus tai vanhan pariskunnan yhteinen kuolema tai yksittäiset surmatyöt vaimon, miehen, lapsien tai vanhempien surmaaminen voisi olla. Eivät ne useinkaan ole paatuneiden rikollisten tekemiä, vaan syynä on mielentasapainon järkkyminen. Ennalta ehkäisevä työ massennuksen parantamiseksi on aivan liian heikoilla kantimilla. Myös se on tärkeää, että jos huomaa jonkun elävän selkeästi hallusinaatioissa, tulisi selkeämmin tietää kehen otetaan yhteyttä, jotta henkilö voi saada apua ilman, että joutuu itse ikävään välikäteen. Toisen mielenhäiriöihin puuttuminen tällä hetkellä on vaikeaa ja jopa mahdotonta, koska ei haluta häiriintyneelle eikä itsellekään vaikeuksia vaan nimenomaan apua. Tässä olisi paljon korjattavaa. Pitäisi olla jokin ammattiryhmä jolle voisi soittaa ja sanoa, että epäilen ystävälläni olevan esim. itsetuhoisia ajatuksia tai, että pelkään hänen hoitavan itseään huonosti ei syö tms. Tällöin ryhmä laittaisi kyseisen henkilön vaikka parin kuukauden seurantaan. Ottaisi yhteyttä omaisiin ja keskustelisi useaan otteeseen henkilön itsensä kanssa. Sitten ryhmä yhdessä omaisten kanssa pättäisi miten asiassa jatketaan. Pakkohoitoa ei Suomessa kait anneta, mutta ehkä pitäisi ajatella asiaa niin. että mielenterveyspotilas pääsisi hoitoon eikä häntä niinkään pakotettaisi. Vanhusten kohdalla, heidän olojaan kohentamalla päästäisiin jo aika pitkälle masennuksen hoidossa. Ihminen, jolla on hyvä olla ei yleensä masennu. Mutta esim. omaishoitaja saattaa masentua kun ei saa tukea, vanhus joka on kaiket päivät yksin, voi masentua. Nämä ainakin ovat sellaisia ryhmiä joihin voimme suoraa vaikuttaa, pitämällä heistä parempaa huolta.
Mielen sairauksien hyvä hoito näkyy nopeasti alenevissa itsemurha tilastoissa ja turhia pahoinpitelyitäkin saisimme varmasti näin vähennettyä. Ajoissa mielenterveys ongelmiin puuttumalla vältämme ikävät ja kalliit seuraukset. Niin metsä vastaa…
Otsikko ei viittaa poliitikkojen tahtoon eikä myöskään Jumalan tahtoon vaan meidän kuntalaisten tahtoon. Sillä sehän on kunnassa se taho jonka tahtoa pitää kuunnella. Viimeaikoina tuntuu vain unohtuneen se , että ei ajeta meidän puolueen ja vain meitä äänestäneiden tahtoa, vaan kaikkien kuntalaisten tahtoa. Tähän ryhmään pitäisi laskea myös liitoskuntalaisten tahto. Se on sivuutettu taksipalvelun uudistamisessa ja myös aluelautakuntien määrärahojen supistamisessa. Seuraavana vuotena taas supistetaan lisää aluemäärärahoja, kunnes ollaan siinä tilanteessa, että aluetoimikunnat lopetetaan, koskei ne toimi. Ei tietenkään voi toimia, kun ei niille anneta minkään muotoista tukea. Sopimusta tehtäessä, tämä oli jo varmaan suunniteltu, antaa niiden luulla saaneensa sanan valtaa, karsitaan se sitten parinvuoden jälkeen pois. Nyt jos koskaan aluetoimikuntien on otettava kantaa oman jatkuvuutensa tähden. Kuinka paljon päättäjät ovat kuunnelleet liitoskuntien toiveita, onko toimikunnat tehneet mitään edustamiensa kuntalaisten hyväksi. Nyt pitäisi pitää yhteinen kokous jossa puitaisiin saavutetut edut ja toivotut muutokset. Ehkä tätä on jo harkittu tai jonkinlainen kokous on ehkä ollutkin, mutta tieto toimikuntien teoista on jäänyt harvojen tiedoksi.
Uudella uljaalla ja avoimella Hämeenlinnalla on synnytyskipuja, miten me voimme niitä helpottaa ja samalla taata kuntalaisten oikeudet hyvään palveluun. Mielestäni tähän voivat vastata vain kuntalaiset ei sen johto. Turhempiakin seminaareja pidetään, ehkä tässä voisimme hyödyntää vaikka verkatehtaan tiloja jonne kaupunginhallitus kutsuu kuntalaiset keskustelemaan asiasta.
Jos haluat käyttää puheenvuoron ja sanoa terveiset päättäjillemme, niin siihen on mahdollisuus 17.3. pidettävässä mielenilmaustilaisuudessa. Koska aika on rajattua ja haluan jakaa puheenvuorot tasapuolisesti, tarvitsen sinulta nimitiedon ja aiheen mistä haluat mielipiteesi esittää. Jäkimmäisen tiedon sen vuoksi että samankaltaiset puheet tulevat toisensa perään. Puhe aikaa voi käyttää maksimi 3 minuuttia, jonka jälkeen keskeytän puheen. Alustuspuheet pidetään heti kello 12 alkaen. Ilmoittautumiset puheenvuoroihin voi ilmoittaa numeroon 050-3259821 tai sähköpostiini: mariannekoivisto92@gmail.com
Olen tuolla keskusteluissa pitkään puhunut vanhustenhoidosta. Mikä on jäänyt vaivaamaan, on se välinpitämättömyys muutamalla kirjoittelijalla. Kommentit ovat jos ei nyt vihamielisiä, niin ylimielisiä. Mielenilmaukselle suorastaan naureskellaan, käsittämätöntä. Minua vastaan hyökätään ja sanomisiani katsellaan suurennuslasin läpi. Ei se sinänsä mitään haittaa, mutta kun haetaan joka kirkoituksesta jotain joka muutetaan muuksi, niin en voi ymmärtää. En tiedä onko tarkoituksena saada minut sanomaan jotain raskauttavaa, vaikka kuinka väännän rautalankaa ja yritän kirjoittaa itse asiasta, halutaan viedä keskustelu sivuraiteille. APUA, kysehän on meidän yhteisistä vanhuksistamme. Teenkö siis väärin kun puolustan heitä? Kaikkia keinoja on mielestäni käytettävä hyvän hoidon takaamiseksi, mutta jos esim. sanon , että henkilöstöä on lisättävä joku kirjoittaa vastaan etten tajua, että omaistenkin on oma sarkansa tehtävä. Ei voida jättäytyä yhteiskunnan varaan, missä on omaiset. Eihän kaikilla ole omaisia lähellä, ei heidän osallistumisensa varaan voi hoitoa suunnitella. Heidän apuaan on arvostettava, mutta ei sitä voida kaikilta vaatia. Kuka muuten enää vaatii talkootyötä urheiluun, siitä ei puhuta mitään. Yhtälailla ja enemmänkin voidaan vaatia vanhempien talkoita urheiluseuroissa, joissa nuoret täyttävät vanhempiensa odotuksia. Ei voi muuta sanoa kuin kyllä vanhus jätetään eikä yhteisöllisyydestä ymmärretä mitään
Sellon järkyttävä tapahtuma on kuin pahaa unta. Ei tällaista voi tapahtua Suomessa. Maailma muuttuu kuomaseni, tätä tämä maailman pienentyminen tuottaa. Häiriintyneet ihmiset liikkuvat keskuudessamme. Ainahan heitä on ollut, nyt vain yleinen välinpittämättömyys kanssakulkijoita kohtaan saa uusia muotoja. Miten tälläisen siis voisi estää? Yksi hyvä keino on tietysti mielenterveyspalveluiden lisääminen. Tärkeää, jotta sairaat ihmiset pystyisivät saamaan apua riittävän helposti. Se ei kuitenkaan ratkaise asioita yksinään. Työtoverit pitivät ampujaa ahkerana, mukavana miehenä. Mistä voisi arvata hänen pystyvän tällaiseen tekoon? Mistä hän sai aseen, miksei kukaan huomannut häntä ja jos huomasikin, miten olisi pitänyt reagoida lähestymiskieltoon. Paljon kysymyksiä joihin taas jälkikäteen yritetään löytää vastauksia. Sanomattakin on selvää, että aselaki on saatava pikaisesti ajantasalle, aseet tulisi ehkä säilyttää muualla kuin kotona ja niiden ostolupia on tiukennettava. Näitä ampumisia on ollut jo liiankanssa, jotta voisimme pyyhkäistä asian maton alle. Vaikka tapaukset ovat erilaisia, on niillä kaikilla yksi yhteinen piirre, ne ovat kaikki häiriintyneiden ihmisten tekemiä.
Uuden vuoden ensimmäisen päivän aamu oli kaunis, aurinko paistoi, pakkasta oli 16,5 astetta, valkoista pumpulilunta silmän kantamattomiin. Maailma jatkaa kulkuaan, alennusmyynnit ovat alkaneet, jossain keskuudessamme kulkee yksinäinen joka miettii itsemurhaa tai joukkosurmaa, missä ja milloin on vain ajankysymys. Me muut jatkamme elämää, unohtaen tämänkin uuden vuoden tapahtumat, vain omaiset jäävät taistelemaan jaksamisesta seuraavaan päivään. Syvin osanottoni omaisille.
|
|
|