|
Tulipahan korkeantason moitteet tänään ViikkoUutisissa. Kuten olen jo aiemmin jossain maininnut, ei haukku pure ja kolmen koiran omistajana voin sanoa, ettei se paljoa hetkautakaan.
Toivon kuitenkin vastaisuudessa, että toimittaja-valtuustonpj. tarkistaisi faktat hiukka paremmin. Kyllä olin yhteydessä Satu Ala-Kokkoon varjoasiassa. Ensimmäisen soiton saldo oli tämä: ”En voi luvata mitään kun on tärkeämpiäkin asioita ennen varjoja.” Harmittelin sitten asiaa fb sivustollani, jolloin minuun otettiin yhteyttä ja kysyttiin, että voisiko pieni lehtijuttu auttaa asiaa. Vastasin, että se voisi hyvinkin auttaa. En siis tyrkyttänyt itseäni lehteen, olin vain tyytyväinen varjoasian etenemisestä.
Seuraavaksi soitin Ala-Kokolle ja kerroin, että juttu on tulossa johon hän vastasi,että talonmies on jo mittaillut varjojen koot. Minä siihen, että hienoa, kuinkahan pian ne tulevat? Vastaus oli lievästi sanottuna epämääräinen, joten ilmoitin jatkavani lehtijutun kanssa, että saamme jotain täksi kesäksi, helteetkin kun vielä jatkuivat.
Tarinan todellinen opetus on se, että jos katsoo asioita kuntalaisen ei poliitikon silmin, astuu aina jonkun virkamiehen tai poliittisen johdon aroille varpaille. Ainoa syy politiikassa olooni on se, että nykyään käsite maalaisjärki on päätöksenteosta kadonnut. En tee politiikkaa puolueen enkä oman egon takia vaan kansalaisten, niiden pienempienkin vuoksi. Moni voi pitää minua naivina, ihanteideni tähden(vanhuksien ja vammaisten arvostaminen) mutta se ei ole minun murheeni, vaan niiden jotka pitävät itseään muita parempina. Pitäisikö sinun Iisakki nähdä niiden varjojen ohi, vanhusten todellisuuteen? Ei niiden rikkaiden vanhusten vaan niiden, jotka kuuluvat siihen köyhyysrajan piiriin, heidän eteensä minä töitä teen ja jos se vaatii pyrkimistä eduskuntaan olkoon sitten niin. Pääasia jutussani ei todellakaan olleet varjot ja niiden puute. Iisakki on taitavana kirjoittajana saanut varjot juttuni pääsisällöksi, ja minut näyttämään siltä etten ymmärrä mistä kaikesta on kyse. Voi Iisakki, suurin osa viikkouutisten lukijoista ymmärsi mistä on kyse eli arvosteluni kaupungin johtoa ja asioiden toimimattomuutta ja arvomaailman köyhyyttä kohtaan. Jutun otsikossa oli tämä myös mainittu. Taisi kirjoitukseni kolahtaa pahemman kerran sen verran rajut arvostelut sain. Iisakilla toki on oikeus kirjoittamiseen, sainpahan nyt kunnian olla yksi Iisakin myllykirjeen saaneista. Yksi asia kirjoituksessa meni kyllä yli hyvän maun, viittaus siihen etten olisi rehellinen. Kaikki minut tuntevat tietävät miten asia on, joten eipä siitä voi juuri sanoa muuta kuin huonosti tutkitut taustatiedot kirjoittajalta, joka on pääammatiltaan toimittaja.
Pienten ja arkipäiväisten asioiden hoidosta ja niiden toimivuudesta voi päätellä miten isot asiat ja kokonaisuus on hoidettu, koska kaikki toiminta heijastuu ylhäältä alaspäin juuri sinne ruohonjuuritasolle, missä tätä elämää ja arkea eletään. Ja tarina jatkuu…
Mielenkiintoista sanoisin. Hyvä sanoisin. Vihdoinkin sanoisin. Miksen sitten sano? En sano, koska en jaksa enää uskoa.
Sanon kuitenkin, että Iisakki on loistava kirjoittaja, toimittajien paremmasta päästä. Ehkä hän jopa uskoo siihen mitä kirjoittaa, ehkä ei. Kiemungin ja Kyhkysen keskustelussa HäSa:n palstalla vie Iisakki tällä kertaa voiton, ei asiassa mutta kirjoittelussa.
Asiakaslähtöisyys on sitä, että kuunnellaan asiakasta, ollaan täysin puolueetomia ja pyritään toimimaan siten, että asiakas poistuu tyytyväisenä. Tämän saavuttamiseen on lähdettävä miettimään millainen asenne on johtajilla, ja millaisen viestin se antaa omalla käyttäytymisellään.
Ennenkuin aletaan kouluttaa henkilöstöä Hämeenlinnassa, pitää selvittää löytyykö poliittiselta johdolta oikea asenne. Onko sen mielestä asiakas vain sellainen, jonka kukkaro pullottaa vai kuuluuko myös se heikompiosainen tämän strategian piiriin. Tätä kannattaa kunkin päättäjän miettiä hiljaa itsekseen. Onko mökin vanhus samassa arvossa kuin bisnestä pyörittävä liikeihminen, ihmisenä siis ja avun saajana.
On sellaistakin keskustelua liikkeellä, että vastuunkanto on siirtynyt cyberspaciin eli ei löydy enää yhtään vastuunkantajaa, vaan sitä pallotellaan loputtomasti. Onko näin, miettikääpä sitä.
Viimeiseksi, kun sanotaan, että täytyy nähdä kokonaisuus eikä takertua pikkuasioihin(tämä lähinnä investoinneissa,ei pidä takertua valtuustossa muutaman sadan euron investointeihin), ehkä onkin näin. Haluan kuitenkin muistuttaa vanhasta loistavasta sanonnnasta:” Pienistä puroista syntyy valtameri.” Huolehditaan siis myös niistä puroista, niin valtamerikin pysyy puhtaana. Nähtäväksi jää kuuluuko Iisakin tämän päivän vastaus Kyhkyselle ”Iisakin valittuihin selityksiin”, ”Iisakin toteutumattomiin lupauksiin” vai ”Kaupungin hallituksen toteutuvaan strategiaan”. Me kuntalaiset pidämme korvamme auki ja kuuntelemme. Lisäksi pidämme myös silmämme auki ja katselemme toteutuvatko lupaukset. Jotta tällaista tänään Koiviston muijalta
Entisaikoina sanonta ”se on koiranelämää” tarkoitti, että elo ei ollut kovin hääppöistä. Nykypäivänä voisi sanoa, että keskimääräinen koiranelämä ei ole hullumpaa. Koirille tulee jatkuvasti uusia palveluita, erilaisia hoitoja tavallisista trimmauksista aina vesijumppaan on saatavilla. Koirakouluttajat ovat hyvin kysyttyjä, he auttavat omistajia, jotka eivät pärjää karvaturriensa kanssa. Markettien koiranruokahyllyistä voi valita useita eri makuvaihtoehtoja ja kevytruokia sekä kaikenmoisia pieniä makupaloja. Koirantarvikkeita ja leluja on hyllykaupalla. Koiristamme pidetään keskimäärin erittäin hyvää huolta. Kulkukoirat ovat meillä harvinainen näky. Joitakin valitettavia yksittäisiä kaltoinkohteluita tapahtuu, onneksi vähäisessä määrin.
Uskaltaisin väittää, että tavallinen suomalainen koira voi keskimäärin paremmin kuin suomalainen köyhä. Onhan se hyvä, että koiramme voivat hyvin. Olenhan itsekin koirien ystävä ja koiranomistaja. Suomalaisten köyhien asiat taas ovat häpeällisellä tasolla, etenkin asioihin puuttumisen vähäisyys. Vertailun koirien ja suomalaisen köyhän välillä halusin tuoda esille, jotta tajuaisimme mihin suuntaan yhteiskuntamme on menossa.
Vuonna 2006 Suomessa oli EU-kriteerien mukaan jo 600 000 köyhää, nykyhallituksen aikana olemme jo saavuttaneet 900 000:n rajan. Meneillään oleva lama ei selitä suurta lisäystä. Hallituksen alkuaikoina oli hyvät ajat, mutta köyhien määrä ei vähentynyt. Tuloerot Suomessa ovat kasvaneet vauhdilla. Eli rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Todella varakkaiden varallisuusveron poisto on kuvaava esimerkki politiikan suunnasta. Toinen esimerkki nykypolitiikasta oli kokoomuksen vastustus toimeentulotuen siirtämisestä Kelalle, pelkona kustannusten nousu. Eli vaarana voisi olla oman äänestäjäkunnan verojen nosto ja tulojen tasaamista niille, jotka apua eniten tarvitsevat. Tämä politiikka on hyvin itsekästä. Mielestäni elintasoerojen kasvaminen johtuu juuri suomalaisten itsekkyyden lisääntymisestä, ”minä itse, minulle enempi, muut pärjätköön, itsehän ovat petinsä pedanneet”.
Sosiaaliset terveyserot kasvavat yhä, kuten palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kiander toteaa Hämeen Sanomissa 8.7. Hyvätuloisten yksityisiä palveluita käyttävien suhtautumisesta julkisten palveluiden rahoittamiseen Kiander mainitsee:”Ei haluta maksaa veroja näitten palvelujen parantamiseksi, kun ajatellaan, että niitä käyttävät työttömät ja muut marginaaliryhmät”. Kiander listaa myös muita todisteita köyhimpien ja varakkaiden terveyserojen kasvusta, esimerkkinä lasten lisääntyneet huostaanotot. Eikö nämä kaikki surulliset tilastot saisi joitakin valtaa pitäviä heräämään ja tekemään konkreettisia muutoksia asioiden parantamiseksi. Vai ovatko he niin tyytyväisiä omaan ja lähipiirinsä elinolosuhteisiin, etteivät halua riskeerata elintasonsa laskua. Vähemmällähän ei toki tule toimeen, kaikesta saavutetusta on pidettävä kiinni.
Erityisen vaikeaa on vähävaraisilla vanhuksilla, etenkin vanhukset jotka eivät voi turvautua omaisten apuun, ovat yhteiskunnan armoilla. Esimerkkinä lääkkeiden ostokyky. On paljon vanhuksia, jotka yksinkertaisesti eivät kykene ostamaan kaikkia lääkkeitä. Vuotuinen Kelan lääkekorvauskatto on niin korkea. Etenkin uudet kalliit lääkkeet, joilla ei ole vielä rinnakkaisvalmistetta ovat ongelmana. Lääkäriliitosta on kuulunut huolestuneita mielipiteitä joissa on mainittu uusien lääkkeiden ostokyvyttämyydestä kovan hinnan takia, silloin puhuttiin kaikista vähävaraisista, ei ainoastaan vanhuksista.
Myös köyhillä, niin nuoremmilla kuin ikäihmisilläkin on koiria. Koirista on seuraa, niistä saa lohtua ja tulee ulkoiltua mikäli voimia vielä on. Koiran pito maksaa. Koiramme ovat niin rakkaita, että moni köyhä vähentää omaa kulutustaan, jotta eläinystävämme voisivat hyvin. Koirammekin voi sairastua ja tarvita lääkäriä ja lääkkeitä. Mitä tekee esimerkiksi vanhus, jonka monivuotinen uskollinen elinkumppani katsoo omistajaansa hellyyttävästi ja tarvitsisi lääkettä vaivoihinsa. Kumman lääkkeen vanhus jättää ostamatta omansa vai lemmikkinsä, omiinkaan ei ole aina varaa?
Kesän kohokohta, jota odotellaan melkein yhtä paljon kuin joulua. Jokainen toivoo aurinkoa ja pilvetöntä kesäpäivää ja suloisen lämpöistä kesäyötä. Saunotaan, grillataan ja kuunnellaan kaihoisaa musiikkia, joka kutsuu tanssiin. Kylän ihmiset ja kesävieraat kerääntyvät kokon ympärille ja hanuri soi. Kun tanssit on tanssittu, katseltu laineen liplatusta ja soudeltu aamunnousuun, voimme vielä nauttia juhannuspäivän rauhasta, yhdessä mummojen ja vaarien, sisarusten ja serkkujen kanssa.
Edellä kuvattua juhannusta vietettiin vielä lapsuudessani, mitä nyt naapurin ukko välillä örisi juttujaan, pienessä hiprakassa. Naapurikylän nuoret tulivat haastamaan riitaa, josta aina selvittiin pienellä nyrkkien heristämisellä. Kaikki oli kuitenkin, ah, niin viatonta. Eikä tuosta ole kuin puolivuosikymmentä.
Tämän päivän juhannus on monelle, vain pidennetty viikonloppu, jolloin ajetaan kilpaa mökeille. Hyvin on asiat, jos ei yhtään kolaria näy tai satu matkanvarrella. Grillissä paistuu fileet, jotka on marinoita lehtireseptien ohjeiden mukaisesti. Muutama makkarakin on ostettu, jotta vaalittaisiin perinnettä. Alkossakin on tietysti käyty. On ostettu snapsia, kaljaa ja viiniä, jotta juomat eivät varmasti lopu kesken. Saunaa lämmittäessä, puolikoria kaljaa menee ihan huomaamatta lämmittäjän kurkusta alas. Pitäähän sitä päästä relaamaan raskaan työviikon jälkeen. Pihassa vaimo valmistelee grillin kuntoon ja kattaa pöytää, lapset on viety mummolaan, jotta voidaan rauhassa kestitä kavereita(toivottavasti nekin ovat ymmärtäneet viedä kakaransa jonnekin hoitoon, etteivät tule pilaamaan kunnon juhannusta) Sitten vain odottelemaan vieraiden tuloa. Eiväthän ne vieraat sukua ole, liiketuttavia, niitä kun kestitään voi vaikka olla hyödyksi myöhemmin. Vaimolle maistuu kylmä valkoviini, kylläpä se onkin hyvää, ajattelee hän, ja ottaa kolmannen lasillisen. Näin se päivä sujuu nopsasti vieraita odotellessa.Tarinan lopun voi kukin päättää oman kokemuksensa tai mielikuvituksensa mukaisesti.
Mikä siis oli tarinan kertomisen syy? Eipä juuri mikään. Juhannus toi vain mieleeni kuvia entisestä ja kertomuksia nykyisestä, mitäpä sitä muuta syytä tarvitsisi. Maailma on muuttunut ja me sen mukana. Toivotan teille kaikille kuitenkin hyvää oman näköistänne juhannusta. Relataan kaikki omalla tavallamme ja yritetään muistaa, ettei perille pääse kaahaamalla ja vesilläkin selvinpäin, ettei käy kuin entisen formulakuskin. Elämä on lyhyt, turha jouduttaa sen loppumista. Ja taas kerran, vanhuksen pääsy mökille mukananne voi olla hänen kesänsä paras kokemus ja ei nyt kuitenkaan sysätä niitä lapsia sinne mummolaan, vaan ollaan sukupolvet yhdessä kun se on vielä mahdollista.
On se hyvä, että nahka on paksuuntunut ja usko parempaan on voimistunut. Vaikealta kuitenkin näyttää Suomen tulevaisuus. Työttömyyttä, vanhusten huonoa hoitoa, vai pitäisikö sanoa hoitamattomuutta, hyvien koulujen sulkemisia, sairaiden hoidon resurssien leikkaamisia, mielenterveyspotilaiden määrärahojen supistamista ja yleistä välin-pitämättömyyttä kanssakulkijoista. Niukat ajat sanovat rahakirstujen vartijat. Katsokaapa ketkä ovat kirstunvartioina ja kenen etuja he ovat ajaneet. Elintasoerot ovat Suomessa viime vuosina vain kasvaneet, se on fakta. Kyllä leikkauksia ja veropoliittisia päätöksiä huonompiosaisten hyväksi voitaisiin tehdä, mutta eiväthän nykyiset vallankahvassa olevat sitä halua, heiltähän laskisi suosio kun omilta vietäisiin. En ole kaikkitietävä , mutta aiemmin mainitut asiat ovat mielestäni korjaamisen tarpeessa. Lähdin ehdokkaaksi, jotta nämä asiat eivät hautaudu katteettomien lupauksien alle, lupauksien joita ei koskaan pidetä.
Olen mukana, jotta ihmisillä olisi vaihtoehto, maalaisjärkeä tarvitaan. En puhu asioista poliitikon tavoin, en lupaa katteettomia lupauksia. Lupaan tuoda esille äänestäjieni kannan ja jatkaa samalla tyylillä kuin ennenkin, äänestäjieni parasta ajatellen. En ole anarkisti, analyytikko, akateeminen ja kaikkein vähiten elitisti. Siitä huolimatta ajattelen asioita hyvinkin tarkasti, en myöskään ole tietämätön, kuten kateelliset sielut yrittävät väittää. En myöskään lähde enää väittelyihin joiden AINOA tarkoitus on todistaa itsekeskeisten henkilöiden oma näkemys ainoaksi vaihtoehdoksi. Ei maailma ole niin musta-valkoinen. Asiallista väittelyä suorastaan rakastan.
Lupaan olla kivi elitistien kengässä, kivi joka ei lähde sieltä helpolla, vaan vaatii kengän ottoa pois jalasta ja sitä, että kengän käyttäjä tutkii syyn kipuun ja tekee tarpeelliset toimenpiteet sen poistamiseksi. Tutkimalla asioita ja muuttamalla niitä tarpeen mukaan.
Minua on keskusteluissa syytetty vaikka mistä, ennenkaikkea populismista ja jopa tietämättömyydestä, koska en suostu käyttämään kapulakieltä. Elitisteillä on kova huoli Perussuomalaisten suosion noususta, syystäkin. Mutta on muistettava ettei persu ole muuttunut, vaan muut ovat huomanneet samat asiat, joita olemme ajaneet jo vuosia. Sanoisin jopa niin, että meillä on ollut visio joka tyrmättiin, mutta jota muut alkavat osittain matkia.
Väitetään, etteivät perussuomalaiset menisi tarpeen vaatiessa hallitukseen, muistamme muka miten kävi Vennamon hallituksessa ollessa, VÄÄRIN. Edellinen väite on luettavissa HäsA:n keskuteluissa. Joukossamme on paljonkin koulutettua väkeä, vastoin yleistä väittämää. Pelkoko ajaa elitistien haukkuma rumbaa? Tämänpäivän lehti kertoo valtion kassan ammottavan tyhjyyttään, kenen syy, ei ainakaan meidän. Meillä on tässäkin visiomme joista voitte lukea Perussuomalisten lehdestä.
Uutta asiaa http://mariannek.nettisivu.org/ kyseinen sivusto aukeaa tällä viikolla. Siellä voin vastata kysymyksiinne ja kirjoittelen asioista ohi paikallispolitiikan. Täällä jatkan puntarointia kunnan tapahtumista. Toivotan kaikille kaunista ja levollista alkukesää, näkemisiin Marianne
Mihin on Suomi joutumassa? Itänaapurit ostavat maatamme, pala kerrallaan. Pestäänkö Venäjän mafiarahoja suomalaisten tonttien ostoilla. Rekisteriä ostajista ei ole,jos ostaja on osakeyhtiö. Jokainenhan tietää miten helppo OY on perustaa. Ei tunnu huolestuttavan ministereitä eikä paljon muitakaan. Onko suhtautuminen tyhmyyttä vai sinisilmäisyyttä, aivan sataprosenttisesti jompaa kumpaa.
Sitten seuraavaksi Kreikan tukeminen, kuka on antanut hallituksellemme tällaisen älynväläyksen, että Suomen on annettava lainaa Kreikalle. Antakoot ne ,joilla on siihen oikeasti varaa. Otamme LAINAA toisille, vaan emme itsellemme. Komissaarimme kertoi, ettei Espanja tule tarvitsemaan seuraavaksi lainojamme, uskokoon ken on yhtä sinisilmäinen tai…?
Luvat ydinlaitosten rakentamiseksi sitten? Eikö nyt olisi voitu tyytyä yhteen lupaan ja otettua asia kerrallaan. Ei kukaan pysty lupaamaan, että ydinjätteen säilöminen maanuumenissa on varmasti turvallista. Tässäkin tapahtuma ketjussa oli taas lobbaajat ja päättäjät menneet sekaisin. Ei muka ollut väittävät asianomaiset. Uskokoon ken on sinisilmäinen tai …?
Suuria asioita yhden hallituksen tekosiksi. Jos ja kun nämä asiat lyödään suomalaisten maksettaviksi, tavalla tai toisella, kuka ottaa vastuun? Veikkaanpa, että se EI ole nykyisen hallituksen ministereistä yksikään. Kun syytöksiä heille sitten tulemme esittämään, niin taitaa dementtia olla hallituksen läpikäyvä viirus. Ovatko he siis vain sinisilmäisiä vai…?
Aikaa hallituksen vaihtumiseen on onneksi vain vuosi, eihän se enää mitään suurta mokaa ehdi tekemään. Vai ehtiikö, tahdon uskoa ettei ehdi. Olenko siis sinisilmäinen vaiko…? Aika näyttää. Syvästi huolestunut Marianne
PS.Muistattehan vanhuksianne muulloinkin kuin tulevana äitienpäivänä.
Kreikka, etenkin Kreikan saaret ovat vuosia olleet suomalaisten suosikkilomakohteita. Kahviloiden edustalla tammea pelaavat tuuheaviiksiset ouzoa tai rakia nauttivat kreikkalaisvaarit tulevat ensimmäisiksi mielikuviksi tuossa rennossa oikean lomatunnelman luovassa ympäristössä. Nyt on alkanut valjeta, että tuo rento ilmapiiri onkin ollut tyypillistä koko kreikkalaisessa yhteiskunnassa ja sen rakenteissa. Verojenmaksun karttaminen on ollut kreikkalainen tapa. Harmaa talous on ollut kreikkalaisten arkipäivää. Suomalaisten omakotirakentajien ”pimeät maksut” ovat hyttysenininää kreikkalaiseen menoon verrattuna. Esimerkiksi yksityislääkärillä on ollut tavanomaista, ettei kuittia anneta. Hoitoa saa myös nopeammin ja helpommin, jos ei halua kuittia. Takseilta on ollut turha kuittia anella. Yleensä takseilla ei ole ollut edes kuitinantomahdollisuutta. Kaikilla liikkeenpitäjillä ei ole edes kassakonetta, jonka kautta liikkeen maksuliikeenne voidaan laittaa verottajalle kirjoihin ja kansiin. Valtion virkamiehillä uskomattomia etuja, jotkut pääsevat eläkkeelle alle 50 vuotiaina. Palkka on maksettu 14:sta kuukaudesta (lienee omat kalenterit Kreikan valtiolla). Eihän tämmöistä menoa mikään talous voi kestää. Nyt Kreikka on konkurssin partaalla - ja EU:n muiden maiden on pelastettava maa uppoamasta. Voi surkeutta.
EU:n sinisilmäinen mallioppilas Suomi siis mukaan Kreikan pelastamiseen. Suomi osallistuu lainanantoon. Eikö Suomi ole lainannut itse koko ajan selvitäkseen talouslamasta? Näin on. Siis lainaako Suomi itse ensin rahamarkkinoiltaan lainaamaa rahaa Kreikalle? Meidän sinisilmäinen valtionvarainministerimme Katainen vakuuttaa, että Suomi antaa tiukat ehdot Kreikalle lainatulle rahalle. Onkohan ”Sinisilmä-Jyrki” kuunnellut mitä esimerkiksi rahoitusalan asiantuntijat ovat viime päivinä sanoneet: ”Markkinoilla ei oleteta ja odoteta Kreikan maksavan kaikkia lainoja takaisin, siihen maa ei kykene.” Arvioidaan mikä tulee olemaan takaisinmaksuprosentti, puhutaan noin 75 prosentin takaisinmaksusta! Siis annetaan Kreikalle lainaa ja tiedetään, että takaisin tuskin kaikkea saadaan!
EU-laiva on saanut pahan pohjakosketuksen, jos pelastusveneitä ei nyt lasketa, voi olla katastrofi edessä. ”Sinisilmä-Jyrki” kun tänään totesi: ”Jos ei Kreikkaa auteta, niin seuraukset tulevat vielä kalliimmiksi.” Ongelma EU:ssa ei ole vain Kreikka, Portugalin talous on myös kuralla ja Espanja on myös ahdingossa. Portugalin pelastamisen EU voisi vielä kestää, mutta väkiluvultaan suuren Espanjan ajautuminen kurimukseen ajaisi EU-laivan jo haaksirikkoon.
Haluanko olla suomalaisena veronamaksajana kustantamassa toisen maan kansalaisten velkoja, jotka ovat eläneet kuin pellossa yhteiskunnan normeista väittämättä? Vaikka kuinka ajattelisin noita tuuheaviiksisiä ystävällisiä kreikkalaispappoja lomareissuillani, niin vastaukseni on kyllä aika selvä. Eli niin on maattava kuin petaa eli en halua osallistua muiden holtittomasta elämäntavasta johtuvien velkojen maksuun. Ehdottomasti en. Oravanpyörästä on hypättävä pois, jos Portugali ja Espanja seuraavat Kreikan esimerkkiä, on liian myöhäistä.
Nyt on jo korkea aika suomalaisten lopettaa sinisilmäinen EU:n mallioppilaana oleminen. Ketä hyödyttää noudattaa jokaista ”pulunkakkadirektiiviä” kirjaimellisesti. Ei niitä direktiivejä kaikkialla noudateta, täytyy olla aika naivi mikäli niin uskoo.
”Missä EU- siellä ongelma” - nyt sanonta alkaa olla totta ja valitettavasti kalliilla tavalla. Orastava talouskasvu on nyt todella vaarassa. Huolestuttavinta asiassa on itse kreikkalaisten suhtautuminen talouden kiristyviin vaatimuksiin. Vaatimuksista on seurauksena ollut lakkoja ja lisää lakkoja - ei hyvältä näytä. Retsinan entisestään karvaan pihkainen maku on muuttunut juomakelvottoman kitkeräksi.Tällaisia ajatuksia tänään mietteleepi Marianne.
Olimme eilen valtuuston istunnossa, toistakymmentä kuntalaista ja minä.Kutsuimme tempausta hiljaiseksi mielenilmaukseksi. Olemme edelleen huolissamme heikompi osaisistamme. Aivoverenvuotoon sairastuneille ei enää riitä rahaa kuntoutukseen, joka on äärimmäisen tärkeää jotta vammat eivät jää elämää hallitseviksi, ainakaan kaikille. Tiedän kuntoutuksen merkityksen , koska onneksi ehdin sairastua ennen nykyistä hallitusta. Olen elävä esimerkki mitä kuntoutuksella saa aikaan. Olin 2003 lähes toiminta kyvytön ja puhuminenkin tuotti vaikeuksia. Reumasairaalan alasajo on seuraava esimerkki täysin järjenvastaisesta toiminnasta, siitä kärsivät ensisijaisesti lapset, mutta myös aikuiset jotka olivat jo lähempänä tarvitsemaansa leikkusta, joutuvat nyt kohtuuttoman pitkiin jatko odotusaikoihin. Entäpä rakastamani vahukset ja vanhustyötekijät heidän kohtelunsa tulisi olla vähintäänkin yhtä arvokasta kuin kuuluisimpien urheilijoiden.
Paikallisiin asioihin menäkseni, tapaani tuoda asioita julki eivät kaikki hyväksy, se ei kuulu luottamusmiesten tyyliin. Ehkäpä sen olisi hyvä kuulua, emmehän ole siellä missään salaseurassa vaan ajamassa kuntalaisten asioita. Minulle tullaan todennäköisesti ilmoittamaan etten täytä vaadittua valitiolo lupausta, mutta niin kauan kuin asiani eivät koske yhtä määrättyä yksilöä katson velvollisuudekseni kertoa epäkohdista julkisesti. Näkemykseni on, että vain siten niihin voi tulla korjaus. Voi olla, että en enää kauaa ole IKLAN jäsen, todennäköisesti joku peruste erottamiseeni löytyy. Olkoon sitten niin, itse en eroa. Oli niin tai näin työ heikompien puolesta jatkuu, ehkäpä vielä kiivaammin.
Päivän mielenkiintoinen uutinen on se , että vanhuksille kartoitetaan mahdollisuutta päästä hoitoon jonkun kodissa. Sinänsä hieno idea ja varmasti iloinen asia kaukana asuville omaisille. ”Vaari pääsi kodinomaiseen hoitoon, eikä hänestä tarvitse enää huolehtia?” Vaarana kuitenkin piilee se , että vanhukset kaupataan halvimmalle hoitajalle eikä parhaalle. Tämä on sitten taas näitä prioriteettijuttuja.
Jos käytämme valintana hoidon hyvää laatua ei samaan aikaan voi käyttää kriteerinä halpuutta. Lisäksi on muistettava, että tässäkin hoitomuodossa valvonta on äärimmäisen tärkeää. On myös otettava tarkasteluun, minkälaisia vanhuksia kotihoitoon asetetaan. Kun kotona hoitamisen kriteeriä on nyt jo alennettu, ovatko silloin kaikki kotihoidossa olevat myös potentiaalisia kodinomaiseen hoitoon sopivia?
Tämä hoitomuoto antaa kyllä mahdollisuden omaishoitajien vapaapäiviin, kun voi viedä hoidettavansa muutamaksi tunniksi tai päiväksi hoitoon. Hetkinen, eikö näin pitäisi olla jo nyt?
On hienoa , että erilaisia mahdollisuuksia kartoitetaan, varsinkin kun Hämeenlinnassa on noin 15 henkilön suunnittelutiimi. Toivottavasti tähän ei taas käytetä ulkopuolisia konsultteja vai eikö suunnitteluryhmä osaakaan suunnitella? Kuten sanoin on tärkeää katsoa asiaa avoimin silmin ja löytää uusia ratkaisuja, tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö kunnan omia laitoksia tarvita, niiden avulla pystymme valvomaan ettei meitä huijata hinnoilla, eikä koko vanhustenhoito mene vanhaan syytinkikulttuuriin.
Vanhuksille heille kuuluva kunnia ja arvostus sekä laadukas hoito
Se on nyt ohi ja aika onnistuneestikin. Oli mahtavaa, että yli parisataa ihmistä oli tullut osoittamaan huolensa vanhustemme hoidosta. Kaipasimme kaikki paikalle kaupungin johtoa. Jukka L. oli paikalla edustamassa muita. Kaupungin johto oli kuulemma Forssassa. Näinkö oli? Tästä asiasta keskustelemme vielä loppuviikosta. Tiistai iltana, lähetin ilmojen haltialle toivomuksen hyvästä ilmasta ja olinko sitten onnen kantamoinen, aurinko paistoi keskiviikko-aamuna. Lämmin ei kylläkään ollut ja Sistoska ohjasi taukojumppaa puheiden aikana. Minulla oli muutama viesti jotka oli tarkoitus lukea, mutta paperit lentelivät ja ne jäi lukematta,pyydän anteeksi Riitta Nyqvistilta ja Vappu Taipaleelta. Laitan ne kuitenkin tuonne keskustelun puolelle kaikille luettavaksi. Tässä myös lupaan ja vannon, että ensikerralla on järeämpi äänentoisto mukana. Sain nimittäin hiukan palautetta siitä, ettei kaikki kuulunut takariviin. Kuten sanottu en ole ollut ennen järjetelemässä mitään vastaavaa, mutta opin kyllä vaikka ikää onkin.
Vielä viimeksi, kuten loppu puheenvuorossa sanoin: Hoitajat, läheiset, omaiset ja vanhuksista välittävät, kun näette epäkohtia puuttukaa niihin. Tuokaa ne julki, puhukaa hoitolaitosten esimiehille, jos se ei auta ottakaa yhteys virkamiehiin ja päätäjiin.
Myös minuun voi aina ottaa yhteyttä, puhelimeni ei ole salainen ja jos ette halua soittaa, niin kirjoitelkaa. Keväisin tervehdyksin Marianne
|
|
|